keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Korvikset puusta ja kontaktimuovista

Pitkästä aikaa mä jaksoin vapaapäivänä kaivaa mun korutarvikelaatikon esiin ja alkaa keksiä jotain hauskaa. Tän blogin puolella nää tuunauspostaukset on muutenkin olleet aika vähissä, niin musta oli kiva pitkästä aikaa näyttää teille, mitä mä oon saanut aikaiseksi!

Olin jo kauan sitten hamstrannut Sinellistä hieman kontaktimuoveja, kun sinne on niitä viime syksyn aikana tullut! Värejä ja erilaisia kuvioita ja pintoja on tosi hyvä valikoima. Löysin myös sieltä tommosia eri mallisisa puupalikoita ja tiesin, että aion niitä vielä johonkin hyödyntää. Tänään jaksoin sitten vihdoin ideoitani ruveta oikeasti toteuttamaan! 


Aloitin siis liimailemalla noita paloja yhteen ja korupiikkejä niiden väliin. Liimaamiseen käytin pikaliimaa, jolla sai tosi nopeasti ja helposti osat yhteen ja se liimaa myös metallisia osia, kuten korupiikkejä. 


Kun osat oli kiinnitetty  haluamallani tavalla yhteen  aloin päällystää niitä kontaktimuoveilla. Päälystämisen jälkeen lisäsin ketjut, koukut ja muut tilpehöörit ja valmista tuli!

Ensimmäisenä tein kolmionmalliset korvikset, joihin käytin rosterikuvioista sekä pinkkiä kontaktimuovia. Näistä tuli kyllä itselle tosi mieleiset ja pääsevät varmasti käyttöön. Ensimmäisen kerran kun näin töissä ton rosterikuvioisenmuovin olin jo heti sitä mieltä, että siitä mun on pakko päästä tekemään jotain, koska se oli niin siistiä!


Toisena tein sitten vähän erilaiset hempeän vaaleanpunaisella muovilla päällystetyt korvakorut. Kontaktimuovin lisäksi lisäsin vielä ketjua ja pari metalliristiä antamaan hieman ilmettä. Ei yhtään hullummat nämäkään!


Mitä te tykkäätte näistä?




lauantai 16. marraskuuta 2013

Loistava tyyppi

Illat pimenee, talvi lähestyy ja turvallisuuteen jalanliikkuessa pitäisi kiinnitää tuplasti huomiota. Koska pimeäkin alkaa tulla jo neljän aikaan on musta ensiarvoisen tärkeää, että jokaisella olisi heijastin. Oon tän ensimmäisen autoiluvuoteni jälkeen varsinkin tajunnut sen, että sitä ilman heijastinta liikkuvaa ihmistä ei vaan oikeasti näe. Sitä miten pimeydessä jalankulkija autoa ajavalle on, ei oikeasti tajua ennen kuin itse tarttuu siihen rattiin.

Väsäsinkin muutamat hieman erilaiset heijastimet piristämään synkkiä iltoja. Idean näihin sain keskustan Sinellistä, jossa näitä samantapaisia oli jo tehty. Parastahan näissä on vielä se, että voit tehdä juuri sellaisen kuin itse tykkäät!

1473062_10202049755341076_620114697_naskartelu1askartelu2

nyt siis kaikki heijastimet käsivarsiin roikkumaan ja ulos ;) mitäpä tykkäätte näistä?

tiistai 12. marraskuuta 2013

Maailman paras (iso)isukki

Pitäisiköhän täälläkin joskus näyttää jotain elonmerkkejä? Mä oon vaan tosi huono ihminen koska oikeesti en oo edes askarrellut mitään ja se onkin suurin syy tähän hiljaisuuteen. Ostan hirveesti kaikkea enkä saa mitään aikaan. Töissäkin on nyt kauheet jouluhäslingit jo täysillä päällä ja sekin vie tavallista enemmän energiaa. 

Noh sain mä nyt vihdoin jotain kuitenkin aikaan. Isänpäivänä ollaan yleensä aina menty mun isovanhempien luo käymään, joten pitihän isoisälle väsätä  joku kortti ruusun seuraksi. Mä tykkään hirveesti sellaisesta "ihmislähtöisestä" korttien teosta (keksin hienon termin), mutta tarkoitan siis sellaista tietylle ihmiselle kortin tekoa. Jotain tilaustöitä ois musta ihana tehdä, mutta toisaalta tykkään eniten tehdä sellasille ihmisille, jotka tunnen. Silloin tietää täysin, minkälainen kortti miellyttää varmasti. 

IMG_5668IMG_5669IMG_5670

Kuten kuvista näkyy on tää kortti hyvin maanläheinen, niin väriensä kuin teemansakin puolesta. Super simppeli, mutta oli musta silti aika kiva. Onhan nyt kuitenkin kortin saaja mies.

Teittekö te kortteja isänpäiväksi? 

torstai 10. lokakuuta 2013

Korukurssi

Noniin vihdoin jotain asiaa tännekkin. Mä oon ollut hiljaiselossa nyt jonkun aikaa ja ehtinyt piipahtaa Kreikan mantereenkin puolella jo tässä ajassa. Tällä viikolla kuitenkin jatkui taas työt ja lauantaina olis vuorossa mun ihan eka kunnon oma kurssi. Tällä kertaa mun ohjailtavaksi saapuu muutama ihana 7-12 vuotias lapsi. Ai että. Toivottavasti ne nyt sitten tykkää tästä, mitä oon niiden päänmenoksi suunnitellut! Haastetta tietysti tuotti hieman suunnittelussa se, että 7 vuotiaan ja 12 vuotiaan lapsen taidot on kuitenkin aika eri luokkaa, mutta toivonmukaan tämä on nyt kaikille sopivaa.

1375934_10201760940840894_1198305931_n

Koko kurssin pohjaideana mulla oli puuhelmet, joista lähdin kehittelemään madollisimman monipuolista tekemistä. Tarkoituksena olisi siis kahden tunnin aikana valmistaa tuollainen korusetti; kaulakoru, käsikoru ja korvikset.

1385330_10201760938680840_1543754474_n

Kaulakoru toteutetaan solmeilutekniikalla. Se on mun mielestä aika hauska tapa ja kuitenkin tosi yksinkertainen ja helppo! Varmasti siis luonnistuu kaikilta ja jos ei niin oonhan mä sitten apuna. Lapset saa itse tietysti valita helmiensä ja nyöriensä värit!

1381401_10201760940240879_1807135618_n

En halunnut tehdä käsikorua samalla tekniikalla, sillä tuo solmeilu voi kuitenkin pidemmän päälle käydä tylsäksi. Siksipä toteutamme käsikorun pujottelemalla puuhelmiä kierrevaijeriin. Muistain kuinka itse ala-aste ikäisenä rakastin noiden kierrekorujen tekoa, eli toivotaan, että uppoaa myös nykynuorisoon ;).

1380733_10201760939520861_424189402_n

Lopuksi vielä, jos jää aikaa, saavat lapset tehdä korvakorut itselleen, mikäli reiät korvista löytyy. Toki korvikset voi antaa siskolle, äidille tai vaikka mummille. Näiden teon toivon hieman näyttävän lapsille tuota korupiikkien perus käyttöä ja taivuttelua. Siinä kurssin sisältö yksinkertaisuudessaan!

Mitäpä sanotte, avaakohan tämä sisältö lapsille hieman monipuolisemmin tätä koruilun maailmaa? :)

perjantai 20. syyskuuta 2013

Uudistusprosessi

Noniin. Jos joku ehti jo säikähtää, niin en ole poistanut blogia. Suljin sen täksi päiväksi ulkonäkömuutoksien teon takia. Oon lähes alusta alkaen inhonnut koko blogin nimeä. Aina kun joku kysyi siitä, niin nolona sopertelin sen ja vaivaantunut nauru perässä. Jotain oli siis vikana. Pääni olen puhki miettinyt, enkä keksinyt mitään järkevää, joka ei kuulostaisi tyhmältä ja liian ilmiselvältä askartelublogilta. Lopulta päädyin ihan omaan nimeeni, sillä se tuntui musta hyvältä. 

Jätin vanhan osoitteen kuitenkin voimaan, sillä muuten tää blogi ois varmasti teiltä lukijoiltakin kadonnut jäljettömiin. Toivon, että uusi ulkoasu miellyttää myös teitä ja voimme tästä jatkaa iloisilla mielin ja jospa mäkin jaksaisin tänne useammin taas postailla noita töitäni! Uusi alku on aina hyvästä. Jos tuntuu ettei kaikki mene ihan putkeen, niin hengitä, mieti hetki ja aloita alusta. 

palataan mahdollisimman pian.

- elisa